Tietoyhteiskunnan osaajilta vaaditaan nyt T-mallin osaamista, venymistä kahteen suuntaan: yhä syvemmälle omaan erikoisalaansa sekä yhä laajemmalle työelämään monisyisyyteen.
T-mallin osaamisessa kirjaimen pystysuoralla jalalla viitataan syvään substanssiosaamiseen ja sen vaakasuoralla hatulla kykyyn ymmärtää muita osaamisalueita ja hyödyntää niitä.
Perinteinen I-mallin osaaminen on puhdasta ja syvää oman erikoisalueen hallintaa. Se on edellytys etenemiselle ja menestykselle työssä kuin työssä. Erikoistumisella voi varmistaa oman korvaamattomuutensa. T:n hatun kuvaamaa osaamista taas voidaan ajatella metataidoiksi, joiden avulla omasta substanssiosaamisesta saadaan paras hyöty irti. Tällaisia ovat mm. vuorovaikutustaidot ja ymmärrys liiketoimintaympäristöstä ja asiakkaista.
Mikä synnytti tarpeen hattuun?
Työelämässä porskuttavalle yksilölle monimutkaistuva maailma asettaa nyt paineet venyä myös sivusuunnassa. Vain suorittavassa, todella spesifissä tehtävässä on mahdollista menestyä puhtaalla I-mallin osaamisella. Silloin luotetaan oman hyvin syvän substanssiosaamisen kantavuuteen nyt ja tulevaisuudessa. Lähtökohtaisesti on kuitenkin ymmärrettävä, että oman vetovoiman turvaamiseksi myös tulevaisuudessa on hallittava työelämän taidot laajalti.
Matka suorittavasta työstä tietotyöhön on siirtänyt huippuosaamisen yksilötasolta yhteisöihin. Maailman ja työelämän monimutkaistumisen myötä yksilön on mahdotonta olla kaikkien alojen asiantuntija ja huippuosaajankin on mahdotonta menestyä irti ympäristöstään. Kantaviin innovaatioihin ja menestymiseen tarvitaan verkostoja, jotka syntyvät ja kehittyvät metataitojen avulla.
Tärkein taidoista lienee vuorovaikutus: yksilön kyky ja halu jakaa osaamistaan, ideoitaan ja taitojaan. Yhdessä tekemiseen vaaditaan myös kykyä ymmärtää toisia ja innostua heidän osaamisestaan. Näin jalostuu uutta. Menestyvän, innovatiivisen ja ideoita tuottavan yhteisön muodostaminen ei onnistu I-mallin ihmisistä. Tarvitaan ihmisiä, jotka kurottavat aktiivisesti oman ydinosaamisensa ulkopuolella ja jotka haluavat tuntea työelämän ilmiöt ja ovat avoimia innostumaan yhteistyöstä.
Esimies- ja johtotehtävissä T-mallin osaaminen on ratkaisevaa: on oltava laaja ymmärrys omasta alasta sekä strategista liiketoimintaymmärrystä. Pelkästään näillä taidoilla esimies päätyy kuitenkin etäjohtamaan: on lisäksi oltava oman alan erityisosaamista, jotta pystyy kommunikoimaan työntekijöiden kanssa – ja johtamaan heitä. Edestä johtaminen edellyttää T-osaamista, vankkaa T:n jalkaa ja pitkälle kurottelevaa hattua.
Kulttuurin vai koulutuksen tuote?
Suomalaisessa koulutuksessa T:n hatun on perinteisesti ajateltu kasvavan itsestään. Metataidot ymmärretään kulttuurin ja kasvatuksen tuotteiksi, usein taidoiksi, jotka ihminen oppii lapsuudessaan, nuoruudessaan ja työelämässä – ja jotka myös riippuvat persoonasta. Elinkeinoelämän keskusliitto on kuitenkin toista mieltä. Tulevaisuuden osaamistarpeita selvittävässä Oivallus-hankkeessaan EK huomauttaa, että tulevaisuuden koulutuksen pitäisi panostaa T:n hatun kasvattamiseen.
Yksilölle laaja-alainen osaaminen, pitkälle venyvä T:n hattu avaa lukuisia mahdollisuuksia menestyä. Huippuosaaja, joka ymmärtää ympäristöään ja joka osaa ja haluaa jakaa, on haluttu tulevaisuuden työelämässä.