Ikäsyrjintä ja ennakkoluulot

Julkaistu 14.9.2018

Suomen yksi suurimmista työelämää vaivaavista asennepöhöistä on ikäsyrjintä. Kansakuntana meillä olisi erinomaiset mahdollisuudet nousta työelämän huippumaaksi, mutta tuntuu että teemme tämän kovin vaikeaksi itsellemme.

Meillä ei ole varaa syrjiä tai kategorisoida ihmisiä muun muassa ikään perustuen. Yleistäminen muodostaa aina ongelman. Ikä ei sellaisenaan määritä, onko ihminen aktiivinen vai passiivinen, osaava vai osaamaton, innokas vai innoton.

Täytän maaliskuussa 43 vuotta. Tuntuu mahdottomalta ajatuksena, että jo seitsemän vuoden kuluttua työelämässä minun ikäni muodostuisi ongelmaksi. Itse en ainakaan tähän ajatukseen aio sopeutua. Miksi olisi syytä, koska tuntuu, että olen vasta päässyt vauhtiin.

Elämänmittainen oppiminen

”Vanhetessaan ihminen ei enää opi uutta” tai ”ei vanhemmalla ihmisellä ole kykyä omaksua digitaalisen ajan asioita”. Nämä ovat vahingollisia mantroja, jotka alkavat toteuttaa itse itseään, jos niihin uskoo. Ihminen oppii uutta koko elämänsä ajan, jos itse sitä haluaa ja on siihen sitoutunut. Toisaalta, jos ihminen ei ole halukas oppimaan, uuden oppiminen voi yhtä hyvin loppua jo 25-vuotiaana. Kyse on siis asenteesta ja siitä, mihin itse uskoo kykenevänsä. On myös kyse siitä, säilyttääkö ihminen kiinnostuksensa ympäröivään maailmaan ja innostuuko hän uusista asioista.

En ole oman työurani aikana huomannut, että ideoiden esiin tuominen tai innostuminen uusista asioista olisi ikäkysymys. Se on enemmänkin luonnekysymys, jossa omalla asennoitumisella on valtava merkitys.

markinst_kluvituskuva_sisalto.jpg

Halu ja kyky työn tekemiseen

”Ikääntyvillä on paljon sairauslomia ja siten he tulevat kalliimmiksi työnantajalle.” Nykypäivänä terveet elämäntavat ovat vaikuttaneet merkittävästi suomalaisten yleiskuntoon ja elämme yhä kauemmin. Yli 50-vuotiaat ovat koko ajan terveempiä, ja säilytämme fyysisen työkyvyn yhä pidempään. Jos puolestaan työyhteisössä on samanaikaisesti merkittäviä epäkohtia, se aiheuttaa pahoinvointia ikään katsomatta. Työelämän sisältö siis ratkaisee.

Asenteet ainakin työssäkäyvillä ovat koko ajan muuttumassa positiivisempaan suuntaan: yli 45-vuotiaista 70 prosenttia on valmiita jatkamaan työelämässä yli 63 ikävuoden jälkeen.

En lähde tässä listaamaan, miksi yli 50-vuotias voisi olla parempi työelämässä kuin nuorempi kollegansa, koska se puolestaan aliarvioisi nuoria työssäkäyviä. Minulla on usko siihen, että tarvitsemme kaiken ikäisiä ihmisiä, jotta työyhteisöissä voidaan tehdä laadukasta työtä ja yllättää asiakas positiivisesti. Rekrytointivaiheessa on monia asioita, jotka on syytä huomioida kun etsitään sopivinta henkilöä tehtävään. Ikä ei ole yksi niistä.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Kauppalehden Vieraskynässä.

Jaa sivu