Motivaatio meni ja työntekijä sen mukana. Miten pidät sitoutuneimmat osaajat talossa?

Julkaistu 23.8.2019

Tuottavuus paranee ja työhyvinvointi kasvaa kun motivoitunut ihminen löytää omimman paikkansa. Uudet ammatilliset kasvupolut ovat usein lähempänä kuin uskotkaan.

Työelämä vilisee yhä enemmän uravalmennus- ja coaching-palveluita. Se kertoo uudenlaisista työurista ja työelämän muuttuvista tilanteista. Kuka nyt haluaisi olla ”vain töissä” laskemassa vuosia eläkepäiviin? Kerron muutaman läheltä piti -tilanteen tämän päivän työelämästä.

Ura umpikujassa ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan

Jouduin jokin aika sitten kuulemaan bussissa kahden nuoren miehen keskustelun. Toinen heistä oli saanut pari vuotta aiemmin unelmiensa työpaikan vastavalmistuneena kauppatieteiden maisterina. Alun innostuksen jälkeen hän purki nyt sydäntään ystävälleen ja kertoi pian irtisanoutuvansa. Työnantajayritys oli iso ja täynnä mahdollisuuksia, mutta nuori asiantuntija koki jääneensä siellä aivan yksin. – En ole saanut kertaakaan palautetta ja tiimissäni kaikki tekevät vain omaa vastuualuettaan sulkeutuneina yhteistyöltä. En näe muuta vaihtoehtoa kuin lähteä. – Periaatteessa viihdyn talossa, mutta tuntuu, etten pääse kehittymään.

Nuori mies oli tehnyt päätöksensä ja sain hädin tuskin pidettyä suuni kiinni. ”Kärsivällisyyttä!” mieleni teki huudahtaa. ”Miten turha irtisanoutuminen!” Näin vain win-win-tilanteen, kun taas nuori mies koki olevansa loukussa. Jospa olisin silloin ollut rohkeampi ja sanonut, ettei kannata vielä luovuttaa. Tilanne olisi voinut hyvin olla ratkaistavissa. Miehen esimies olisi vain pitänyt herättää, jotta työntekijän osaaminen ja kyvyt pysyisivät talossa. Tiimilläkin olisi kaikki mahdollisuudet oppia toimimaan paremmin tiiminä. 

Työelämän ongelmajätettä

Ei mennyt kauaakaan kun törmäsin kahteen vastaavaan, mutta samalla aivan erilaiseen tilanteeseen. Jukka lähestyi eläkeikää. Hän oli ollut yhtiössään pidetty ja kiitetty myynnin veturi, mutta viime vuosina tulokset olivat laskeneet. Sekä työnantaja että työntekijä tunsivat olonsa kiusaantuneiksi. Entinen myyntitykki koki, että hänellä olisi vielä annettavaa yhtiölle, mutta myyntityö ei enää inspiroinut. Tutut asiakkuudetkin oli siirretty nuoremmille. Hyvistä myyntituloksista oli aiemmin palkittu anteliaasti, mutta nyt mies alkoi menettää omanarvontunnettaan. Oliko Jukalla enää mitään arvoa talossa? Oliko ammattitaitoisesta, sitoutuneesta ja kokeneesta tekijästä tullut vuosikymmenten aikana työelämän ongelmajätettä?

Samaan aikaan myynnin johtaja pohti, voisiko vielä puristaa Jukasta irti euroja entiseen tapaan. Oliko koko miehelle enää käyttöä? Ymmärtäisikö Jukka lähteä itse? Myyntijohtaja keksi, että kokeneella tekijällä olisi näkemystä toimia mentorina nuoremmille myyjille. IT-asioista kiinnostuneena Jukka voisi viimeisinä työvuosinaan keskittyä myynnin raportointijärjestelmien kehittämiseen. Sitoutunut työntekijä ehtisi saada vielä paljon aikaan, jos hänelle antaisi mahdollisuuden.

Vanhempainvapaalta suoraan – tyhjän päälle

Jenni oli palaamassa kolmen vanhempainvapaavuoden jälkeen töihin. Hän oli asennoitunut jatkamaan entisessä tehtävässään, joten yllätys oli suuri kun selvisi, että Jennin poissa ollessa koko markkinointi oli ulkoistettu. Vaihtoehtoina oli siirtyä ulkoistetun kumppanin palvelukseen tai etsiä uusi työ muualta. Jenni kuitenkin viihtyi talossa. Vuodet kotona olivat vain lisänneet työmotivaatiota ja uskoa omaan osaamiseen. 

aikuisopiskel-elina2.jpg

Esimies ei heti lämmennyt ajatukselle, mutta suostui kuitenkin kun Jenni ehdotti uravalmennusta, jossa kartoitettaisiin, millaisia muita työtehtäviä hän voisi tehdä yrityksessä. Valmennuksessa Jennin tilannetta käytiin läpi sekä ryhmässä että henkilökohtaisissa tapaamisissa. Hän vei valmennuksesta työnantajalle vastatarjouksena kehittymissuunnitelman. Näin Jenni sai mahdollisuuden kokeilla uutta tehtävää, ja puolen vuoden jälkeen kaikki olivat sitä mieltä, että olisi ollut hätiköity päätös näyttää hänelle ovea. Vuoden kuluttua Jenni sai ylennyksen eikä uran kipukohdasta jäänyt kenellekään mitään hampaankoloon. 

Kukaan ei voita, jos työntekijä ei loista

Nämä tosielämän esimerkit antavat ajattelemisen aihetta. Olisi typeryyttä jättää työntekijä yksin silloin kun hän kaipaa sparrausta uransa muutostilanteissa; henkilöresurssit eivät ole kertakäyttöisiä, vaan ihmisissä piilevä potentiaali on mahdollista nostaa esiin uudelleen ja uudelleen. Kun piilevät kyvyt nostetaan näkyville, saadaan aina uutta osaamista, mutta pidetään samalla kiinni henkilöstön hiljaisesta tiedosta ja sitoutuneisuudesta. Uudet ammatilliset kasvupolut ovat usein lähempänä kuin arvaammekaan, kuten Uravalmennuksessa voi huomata.

Jaa sivu