Paras minä, juuri nyt

Julkaistu 12.10.2018

Opiskelijamme Riikka Holmberg kertoo kokemuksiaan Copywriterin koulutusohjelmasta. Kirjoitus on blogisarjan neljäs osa. 

Kello on melkein kaksi yöllä, kun istun Webnoden ja elämäni ensimmäisten, itse tekemieni nettisivujen äärellä. Olen ajautunut pisteeseen, jossa nyhrään orastavassa paniikissa sivujen visuaalisen ilmeen kanssa. Ruuvaan taustakuvia ees ja taas, vaikken ole vielä ratkaissut miten saan sisällöllisen kokonaisuuden toimivaksi sähköisessä muodossa. Puoli kolmelta joudun toteamaan, että nyt on aika mennä nukkumaan.

Ei välttämättä vaikuta siltä, mutta tämän hetken ansiosta oivalsin myöhemmin jotakin tärkeää portfoliotyöskentelystä.

Lyijykynä 600x350.png

Portfolion rakentaminen tutorin sparrauksen avulla oli yksi iso syy päätökselleni aloittaa opinnot Copywriterin koulutusohjelmassa. Portfolion kokoaminen on saanut jo joitakin vuosia ihoni kananlihalle, oikeastaan pelkkä sana aiheutti pitkään puistatusta. Pidin siitä tai en, sen tekeminen ja jatkuva päivittäminen on kuitenkin välttämätön osa kirjoittajan työtä. Mistä tämä nihkeys sitten kumpuaa? Työstäessäni portfoliokurssin käynnistävää ennakkotehtävää, itselleni suunnattua ansiokansio-brieffiä, ymmärsin että nihkeys on epävarmuutta ja epäonnistumisen pelkoa. Mitä jos työnäytekansiostani tulee surkean laiha?

Asian kauhistelu oli brieffiä laatiessa pakko unohtaa ja keskittyä tekemistä edistäviin, olennaisempiin kysymyksiin. Mitä haluan portfolioni viestivän? Mitä haluan sen avulla saavuttaa?

Muistilaput 600x350.png

Briefin ohella merkitykselliseksi osoittautui myös kontaktipäivä, jolloin tapasin portfoliokurssin vetäjän ja tutorin, Saara Toivosen. Saara neuvoi unohtamaan matalan profiilin ja opettelemaan itsensä kehumista, sekä pohtimaan miten oman persoonan saa tuotua portfolioon sekä sisällöllisesti että graafisesti. Yksi päivän tehtävistä oli laatia lista seitsemästä tärkeimmästä työstä, jotka haluaa esitellä portfoliossaan. Aikaisemmasta nihkeilystäni huolimatta sain tuon listan tehtyä. Se oli yllättävän rohkaisevaa ja tavallaan todiste siitä, että vastoin pelkojani minulla on kyllä tarpeeksi materiaalia portfolioon.

Kontaktipäivän aikana käsitin myös jotakin olennaista: portfolioni ei ole tarkoitus antaa kuvaa jostakusta toisesta, joka haluaisin olla, vaan esitellä paras tämänhetkinen kirjoittaja-minäni.

Kirjoittaja 600x350.png

Välttämätön osa portfolion työstämistä on ollut aikaisempien kirjoitustöiden läpi käyminen. Se on yhdenlaista arkeologiaa, jota toteuttaessa vastaan ei tule pelkästään täydellisiä kokonaisuuksia, vaan myös melko kummallisia irtoluita, joista on vaikea päätellä mille otukselle ne ovat aikoinaan kuuluneet. Aikani kipuiltuani olen kuitenkin todennut kehittyneeni jokaisen työn myötä kirjoittajana. Kaivausten aikana törmäsin myös todelliseen löytöön: näytelmään, jonka olen kirjoittanut seitsemänvuotiaana. Hataria harakanvarpaita ruutupaperilla, mutta niistä välittyi helkkarin selvä näkemys, hurja tekemisen palo ja kunnianhimo.

Voisinko vielä aikuisena löytää samanlaisen fiiliksen, jonka ansiosta en epäröisi osaamistani vaan menisin ja tekisin?

Paperipinkat 600x350.png

Ensimmäinen versio portfoliostani oli vaikeasti lähestyttävä pinkka synopsiksia ja tekstinäytteitä. Se ei kuitenkaan järkyttänyt tutor-Saaraa. Sain vinkkejä oman näköiseni projektin eteenpäin viemiseen, sekä paljon tsemppiä, jonka merkitys portfolion työstämisen kohdalla on ollut itselleni valtavan suuri.

Muksu 600x350.png

Tätä kirjoittaessani odottelen palautetta ansiokansioni toisesta versiosta, nettisivuista joiden äärellä valvomisesta aloitin tämän tekstin. Kun heräsin seuraavana aamuna, olin järjenvastaisesti täynnä tekemisen energiaa. Alussa mainitsemani oivallus on niin yksinkertainen, että lähentelee itsestäänselvyyttä. Portfolioni toisen version ei vielä tarvitsekaan olla se final draft. Ansiokansion kokoaminen ajatuksen kanssa, omien kirjoitustöiden läpi käyminen sekä graafisen ja sisällöllisen kokonaisuuden prosessoiminen saakin viedä aikaa. Kaikesta huolimatta olen edennyt seitsemän kohdan listan ja vaikeasti lähestyttävän tekstipinkan kautta hahmotelmaan sähköisestä portfoliostani. Ja kiitos öisen, ei niin loistokkaan yksityiskohtien kanssa junnaamiseen käsitin myös jotakin nettisivujeni visuaalisesta ilmeestä. Minun näköiseni, sähköisen portfolion ilme taitaa vaatia myös ihan konkreettista askartelua. 

Uskon että se kaipaamani sisäinen, rohkea muksu taitaa olla vahvasti läsnä tällaisina valaistuksen hetkinä. Minä nimittäin rakastin lapsena askartelua.

Jaa sivu