Muutoksen ammattilaiset   |   Kirjoittajat  |  Opiskelijablogi  |  www.markinst.fi

 

 

20.6.2016 Janne Heinonen

Digi punoo työn ja oppimisen yhteen

 

 

Työ ja oppiminen kehittyvät siinä missä muukin maailma. Tarjolla on runsaasti uusia välineitä ja toimintatapoja, jotka usein liittyvät myös toisiinsa. Ainakin se olisi suotavaa, jotta rasitteiden sijaan päästäisiin mittaamaan hyötyjä.

Oletko miettinyt, miten sinä voit oppia ja tehdä töitä uudella tavalla – uusilla välineillä?

Hus, menneisyyden haamut!

Yksi tekniikan suoma mahdollisuus liittyy aikaisempaa joustavampaan työntekoon. Muutos on konkretisoitunut osaksi työn arkea jo useissa paikoissa, joissa esimerkiksi etätyöstä ei tehdä enää numeroa. Toisaalla taas vasta aloitellaan uusien mahdollisuuksien äärellä, vaikka keinot ovat jo käsissämme. Uudet tekemisen tavat kohtaavatkin usein erilaisia esteitä, kuten torjuvia ennakkoasenteita. Myös teollisen aikakauden mielikuvat työstä ja työnteosta rajoittavat potentiaalia.

Moni saattaa esimerkiksi ajatella, että työnteon pitää näyttää työnteolta ja näppäimistön paukkua silloinkin, kun ajatus vasta muhii. Joidenkin mielestä vielä kamalampaa on, jos ajatus muhii muualla kuin konttorilla ilman valvontaa. Vuorovaikutteisuus tuo soppaan oman lisänsä, sillä se on tärkein piirre oppimista vaativissa digiajan töissä.

Tutkija-kouluttaja Esko Kilpi kärjistääkin osuvasti: ”Töissä kuulee kahvitauon päätteeksi usein sanottavan, että nyt lopetetaan puheet ja mennään töihin. Olemme edelleen pitkälti erillisten toistuvien tehtävien ja suoritteiden vankeja. Tehdään niin kuin on ennenkin tehty ja usein vielä työtä, jota ei oikeastaan enää tarvita.”

Ilmeneekö vastaavaa ajattelua myös uuden oppimisesta ja kouluttautumisesta?

Kun oppiminen ja työelämä muuttuvat yhtaikaa, voidaan kiistellä myös siitä, kumpi osapuoli johtaa ja näyttää suuntaa. Oman näkemykseni mukaan työ ja oppiminen kulkevat käsikynkkää. Yhteistä näiden elämänalueiden muutokselle on myös se, että jokainen kantaa vastuun omista tekemisistään osana verkostomaista toimintaympäristöä. Samoin sekä pomo että opettaja toimivat entistä useammassa tapauksessa mieluummin valmentajana kuin kalvosettien resitoijana.

Luokkakaan ei ole liukuhihna

Henkinen ponnistelu on prosessi sekä työssä että itsensä kehittämisen saralla, eikä sitä voi lokeroida täysin luokkaan tai lukujärjestykseen. Siksi joustavan työn ohella tulisi puhua entistä enemmän myös joustavasta opiskelusta. Esimerkiksi ajan ja paikan kahleista vapaudutaan erilaisten oppimisympäristöjen ja kommunikaatiotyökalujen avulla.

Digitalisaation myötä monimuotoiset oppimisen tarpeet voidaan ottaa entistä paremmin huomioon, vaikka edelleenkin edellytetään myös lukemista ja kirjoittamista. Perinteistä pänttäämistä on kuitenkin jatkuvasti vähemmän ja yhteisöllistä aineiston penkomista ja tuottamista enemmän.

Oppimisen välineetkin ovat entistä useammin niitä ihan samoja työvälineitä, joita käytämme arjessamme. Työkin koostuu paljolti uuden omaksumisesta ja sen viestimisestä eteenpäin, mieluiten vilkkaassa vuorovaikutuksessa. Uusien keinojen ja käytäntöjen omaksuminen toiselta alueelta ei olekaan toiselta pois, vaan päinvastoin kasvattaa osaamista ja kyvykkyyttä aidan molemmin puolin.

 

***

Haluatko jatkossa saada Markkinointi-instituutin uutiskirjeen? Liittymällä tilaajaksi saat tuoreimmat tiedot ajankohtaisista koulutuksista, kampanjoista ja työelämän kiinnostavista ilmiöistä.

 

 

 

 

 

 

Janne Heinonen

digihankepäällikkö,
Markkinointi-instituutti

LinkedIn    Twitter

Janne Heinonen toimii digihankepäällikkönä Markkinointi-instituutissa ja seuraa innokkaasti digitalisaation kehittymistä mm. sosiaalisen median välityksellä. Työssään Janne edistää tarkoituksenmukaisten, toimivien ja helppokäyttöisten digipalveluiden kehittämistä.

 

Digi punoo työn ja oppimisen yhteen