Muutoksen ammattilaiset   |   Kirjoittajat  |  Opiskelijablogi  |  www.markinst.fi

 

 

11.2.2015 Antti Voutilainen, opiskelijabloggaaja

Lumet sulaa ja deadlinet paukkuu

 

 

Kevään lukukausi etenee ja koulutuspäiviä on ehtinyt olla jo monta. Tiivis tahti säilyy vielä reilun parin kuukauden ajan. Tehtävien määrä ei ole onneksi käynyt ylivoimaiseksi. Deadlinejä en ole kuitenkaan onnistunut orjallisesti noudattamaan, mutta omatunnon kolkutus piti huolen, että palautus on tapahtunut.

Vastaavaa kolkutusta ei aiemmissa opinahjoissa ollut havaittavissa. Tietoisen päämäärän eteen haluaa tehdä parhaansa.

Kohti portfoliota

Tekstinsuunnittelijan tutkinnon tärkeimpiä valintakriteereitä minulle oli oman portfolion tekeminen. Luomisprosessi laitettiin alulle viime kerralla. Ensimmäisenä minut valtasi pelko siitä, että minulla ei ole juuri mitään työnäytteitä joita hyödyntää. Koulutuspäivän edetessä kuitenkin valkeni, että kyllähän niitä työnäytteitä sittenkin on. Piti vain laajentaa käsitystä siitä, millaisia töitä portfolioon voi koostaa. Mainoksia en voi väittää tehneeni, mutta julkaistuja tekstejä löytyy useampiakin.

Vilpitön kiitos kuuluu kouluttaja Saara Toivoselle. Luotto omaan portfolioon nousi kohisten, vaikka se onkin vasta suunnitteluvaiheessa.

Aamupäiväkirjan mystinen voima

Syksyllä koulutuksen alkaessa saimme tehtäväksi kirjoittaa aamupäiväkirjaa. Vaatimus oli, että kirjoitetaan nimenomaan aamulla mahdollisimman pian heräämisen jälkeen. Kolme sivua tekstiä, piirustuksia tai mitä tahansa. Aamupäiväkirjaa piti koostaa kaksi kuukautta.

Häpeillen myönnän, että kaksi kuukautta jäi kohdallani vajaaksi. Kun tuota aamupäiväkirjan kirjoittamista ruodittiin tarkemmin, tajusin hölmöyteni. Tuo aamuinen kirjoittaminen antaa lähtölaukauksen luovempaan päivään, kun edellisen päivän harmit ja ilot on saanut paperille. Hyödyn tajusin vasta nyt, kun asiaa ruodittiin porukalla.

Nyt juurrutan tuon aamupäiväkirjan rutiinin aamutoimiini vaikka väkisin. Hyöty on liian suuri hukattavaksi.

Teksti vaatii kuvansa

Aiemminkin olen joutunut toteamaan, että opiskelu herättää tarvetta lisäopiskelulle. Nyt havaitsin, että kuvankäsittelytaidot olisivat kullanarvoinen vahvuus. Useampi kouluttaja on todennut, että työkseen kirjoittavalla olisi hyvä olla myös visuaalista silmää. Tällöin kuvan ja sanan liiton saa muovattua vahvimmilleen. Kuva kertoo paljon, mutta teksti luo sille merkityksen.

Tuo kuvankäsittelytaidon puute ilmeni tehtävässä, jossa piti luoda mainoskuva, jossa tekstit olivat valmiina. Keksin (omasta mielestäni) hyvän idean kuvaksi, mutta sen toteuttaminen omilla taidoillani oli mahdottomuus. Ongelmaksi muodostuu se, että sanoin ei välttämättä pysty kuvailemaan kuvaa tai ideaa toivotulla tavalla. Tällöin kuvan potentiaali ei välity vastaanottajalle ja idea voi päätyä roskakoriin.

Nyt kuitenkin kevät on niin intensiivinen, että uuden taidon opettelu ei taida mahtua aikatauluihin. Pitää pistää siis parastaan, että idea kuvasta välittyy mahdollisimman hyvin tekstin avulla.

 

***

Haluatko jatkossa saada Markkinointi-instituutin uutiskirjeen? Liittymällä tilaajaksi saat tuoreimmat tiedot ajankohtaisista koulutuksista, kampanjoista ja työelämän kiinnostavista ilmiöistä.

 

 

 


 

 

 

 

 

Antti Voutilainen

Tekstisuunnittelijan tutkinnon opiskelija

CV:n muistuttaessa erehdyttävästi Aku Ankan portfoliota, on aika todeta, että konservatiivinen näkemys työurasta kuuluu historiaan. Koulunpenkin jälkeen samassa työpaikassa eläkkeeseen asti, niin sitä pitkään kuvitteli. Todellisuus valkeni, mutta matka ei ole ollut turha. Näkemystä on kertynyt usealta alalta ja eri tehtävistä. On aika ruveta takomaan rautaa, kun se on kuumaa ja välineet siihen saa opiskelemalla.

Antti opiskelee Markkinointi-instituutissa Tekstisuunnittelijan tutkintoa ja bloggaa kokemuksistaan.

Antin aiemmat bloggaukset:

 

Lumet sulaa ja deadlinet paukkuu