Muutoksen ammattilaiset   |   Kirjoittajat  |  Opiskelijablogi  |  www.markinst.fi

 

 

15.2.2016 Marjo Silvo

Työelämä on myös viisikymppisiä varten – jos he ovat työelämäkelpoisia

 

 

Jos olet yli viisikymppinen, pitkän työuran tehnyt oman alasi syväosaaja, tulevaisuudenkuvasi työttömyyden kohdatessa näyttää melko lohduttomalta. HS:n jutussa Yli 50-vuotias löytää työtä vain alaa vaihtamalla – ainoastaan 10–20 prosenttia saa pysyvän paikan (8.2.2016) haastatellut ELY- ja TE-keskukset pitävät tämän ikäryhmän työllistymismahdollisuuksia synkkinä.

Vikaa on niin työnantajien kuin työntekijöiden asenteissa

Työnantajia on jo pitkään syytetty vääristyneistä asenteista keski-ikäisiä työnhakijoita kohtaan. Totta onkin, että työntekijän parasta ennen -päiväys näyttää olevan jossakin 45 ikävuoden paikkeilla. Luulisi, että useimmissa ammateissa ikä ja kokemus, seesteisempi elämänvaihe ja mahdollisuudet panostaa työhön perheen ruuhkavuosien jälkeen ovat kovaa valuuttaa työmarkkinoilla. Kun oma etsikkovaihe on jo ohi, keski-ikäinen työtekijä on usein hyvin motivoitunut ja valmis sitoutumaan pitkäjänteisesti.

Miksi viisikymppinen ei sitten kiinnosta työnantajia? Asiaa yhtään kaunistelematta on pakko sanoa, että iän myötä monet lyövät laimin oman ammatillisen uudistumisensa. Henkinen joustavuus katoaa herkästi, jos elämä on urautunut tutuille ja turvallisille poluille. Tosi paikan tullen ihminen jää tyhjän päälle, jos ei siihen mennessä ole huolehtinut oman osaamisensa pitämisestä ajan tasalla.

Työnantajat etsivät monessa tapauksessa nimenomaan tulevaisuuden potentiaalia, henkilöä jolla on halua ja nälkää kasvaa ammatillisesti. Jo hankitun osaamisen rinnalla vähintään yhtä tärkeää on kyky jatkuvaan oppimiseen ja uudistumiseen.

Olit minkä ikäinen tahansa, osaaminen vanhenee niin nopeasti, että jonkin ammatin syvällinenkään osaaminen tässä hetkessä ei enää riitä. Yritykset tarvitsevat moniosaajia, jotka kykenevät joustavasti omaksumaan uutta ja vaihtamaan tehtävästä toiseen.

Omaa työelämän markkina-arvoa pitää huoltaa säännöllisesti

Suomessa katoaa tai korvautuu uusilla kolmannes nykyisistä ammateista seuraavan parin vuosikymmenen aikana (Computerization Threatens One Third of Finnish Employment, Mika Pajarinen ja Petri Rouvinen, Etla, 2014). Monet perinteiset turvallisiksi koetut ammatit kuten palkanlaskijat ja kirjanpitäjät tulevat häviämään digitalisaation myötä. Iästä riippumatta jokaisen nyt työelämässä olevan pitäisi arvioida rehellisesti omia mahdollisuuksiaan pysyä mukana työmarkkinoilla, vaikka se on vaikeaa ja pelottavaakin.

Kun oma työ lähtee alta, minkä ikäinen tahansa on todennäköisesti paljon paremmassa asemassa uuden työn löytämiseksi, jos on huolehtinut markkina-arvostaan säännöllisesti uransa läpi. Keinoja on formaalin koulutuksen lisäksi useita: kehitä yleisiä työelämätaitoja kuten vuorovaikutustaitoja ja bisnesymmärrystä, seuraa alasi kehitystä, verkostoidu ammatillisesti sosiaalisessa mediassa, huolehdi energisyydestäsi ja fysiikastasi sekä tärkeimpänä – etsi vaihtoehtoja ja unelmoi uudesta alusta vaikka täysin toisella alalla.

Väitän, että työelämä on myös viisikymppisiä varten – jos he ovat työelämäkelpoisia.

 

Kirjoitus on julkaistu Kauppalehden Debatti-palstalla 16.2.2016.

Lue myös: Palkkaisitko itse itsesi?

 

 

***

Haluatko jatkossa saada Markkinointi-instituutin uutiskirjeen? Liittymällä tilaajaksi saat tuoreimmat tiedot ajankohtaisista koulutuksista, kampanjoista ja työelämän kiinnostavista ilmiöistä.

 

 

 

 

 

 

 

Marjo Silvo

palvelu- ja kehitysjohtaja
Markkinointi-instituutti

LinkedIn

Työ, jonka keskiössä on ihminen ja hänen oma osaamisensa, pakottaa myös tekijänsä uudistumaan joka päivä. Marjon työssä onnistumisen ainoa todellinen mittari on asiakkaan onnistuminen omissa tavoitteissaan. Oman uransa vedenjakajaksi hän nimeää päivän, jona siirtyi talousjohtajan roolista koulutuksen kehittämisen pariin. Marjo toimii Markkinointi-instituutin koulutuspalveluista vastaavana johtajana.

 

 

Työelämä on myös viisikymppisiä varten – jos he ovat työelämäkelpoisia